Joulu meni taas hujauksessa ohi, ehkä jälleen siksi että me juostiin koko joulu lähinnä paikasta toiseen. En halua valittaa tästä siksi, että on ihanaa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä joulun alla, mutta joka joulu tuntuu ettei missään paikassa ehdi olla riittävän kauaa ja koko ajan on pieni kiire siirtyä seuraavaan paikkaan. Ehkä tämäkin asia korjaantuu joskus.
Meillä jouluaaton perinteenä on syödä puuro isäni vanhemmilla koko suvun voimin. Puuro ei ole jouluista riisipuuroa, vaan ohrasuurimoista keitettyä puuroa, joka on kai etenkin satakunnassa kuulunut joulun ruokaperinteeseen jo pidemmän aikaa. Meidän jouluperinteeseen tämä puuro on kulkeutunut isäni isoäidin kautta, ja perinnettä on jatkettu aina tähän päivään saakka. Aattoilta sujui rauhallisesti aikuisten kesken hyvästä ruoasta ja juomasta nauttien.
 |
| Lumileikeissä |
Tästä joulusta spesiaalin teki kuitenkin se että mieheni veljelle syntyi vajaa kuukausi sitten ihana pieni poika. Joulupäivä miehen vanhempien kotona menikin pitkälti pikkuisen vauvan ihmettelyyn. Vauvalle riitti hoitajia, olihan paikalla tuoreet isovanhemmat sekä monta setää ja tätiä.
Tapaninpäivänä käytiin vielä syömässä äidin herkkuruokia ennen kuin palasimme takaisin Turkuun omaan kotiin. Vaikka sukulointi ja joulunvietto lapsuuden kodissa on aina mukavaa, on kaiken reissaamisen ja sukuloinnin jälkeen myös mukava tulla hetkeksi omaan kotiin. Kohta onkin jo uusi vuosi ja suuntaamme takaisin kotiseudulle viettämään ystävien tupaantuliaisia! Mahtavat juhlat tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti